Yllättävän usein törmäämme sitkeästi vallalla olevaan ajatukseen, että osta sijoitusasunnoksi sellainen asunto, jossa voisit itsekin asua. Kyseessä on ikiaikainen asuntosijoittamisen ”viisaus”, joka ei yleisneuvona kestä kriittistä tarkastelua, vaikka yksittäistä sijoitusasunnon osatekijää katsottaessa se voikin pitää paikkansa.

Puretaan asia osiin:

Sijainti: Hyvä sijoitusasunto sijaitsee keskeisellä paikalla joko kaupungin keskustassa tai lähellä kaupunginosakeskusta, josta löytyy palveluita. Moni tuntemamme asuntosijoittaja ei asu näillä mittareilla keskeisellä paikalla. Soppeli sijoitusasunto voi sijaita myös kaupungin huonomaineisessa lähiössä. Silti monille asuntosijoittajille huonomaineinen lähiö on asuinpaikkana punainen vaate.

Kunto: Haluatko kotiisi parkettilattian ja induktiolieden? Entä miten olisi mukavuuslattialämmitys kylpyhuoneessa? Me ainakin arvostamme näitä kaikkia. Silti asuntoa vuokrattaessa nämä seikat eivät vaikuta vuokratasoon ja vuokrattavuuteenkin korkeintaan niukasti, jos sitäkään. Eli liian pitkälle viety varustelutaso tuo sijoituskohteessa kustannuksia, mutta ei läheskään aina maksa itseään takaisin.

Koko: Montako huonetta on sopiva määrä asunnossa? Perheelliselle tyypillinen on siellä 4-5 huoneen tietämillä. Harva yksinkään asuva asuntosijoittaja asuu kaksiota pienemmässä – varsinkin jos asuu jossain muualla kuin pääkaupunkiseudulla. Sijoituskohteena kaksiokin on valitettavan usein huono, vaikka toki parempi kuin kolmio tai neliö. (Kts. tekstimme Mitä pienempi, sitä parempi)

Omistamistamme sijoitusasunnoista ei oikeastaan löydy sellaista, joissa kumpikaan meistä asuisi. Ne ovat ensinnäkin kaikki yksiöitä eli kaikki liian pieniä. Ja vaikka asunnot ovat pääpiirteissään siistissä kunnossa, varustelutaso on vaihteleva. Sijainnin puolesta osa voisi toimia, mutta sekin joukko on melko pieni. Tästä huolimatta ne ovat sijoitusasuntoina vuokratuotoltaan ja vuokrattavuudeltaan kaikki erinomaisia tai vähintään hyviä. Vaikka itselle jokin asunto voisi tuntua pieneltä tai varustelultaan huonolta, on turha olettaa, että se olisi sitä myös kaikille muille. Ihmiset ovat niin erilaisia ja elämäntilanteet vaihtuvia, että jokaiselle jotakin.

Meillä molemmilla on kokemuksia myös muista sijoitusasunnoista kuin yksiöistä – vaikka yhteinen salkkumme tällä hetkellä yksiöistä muodostuukin. Joonaksen esimerkki:
”Omistan kaksion Jyväskylästä. Se on hankittu ensisijaisesti muuhun kuin sijoituskäyttöön, vaikka asunnossa tällä hetkellä asuukin vuokralainen. Asunto on uusi ja siellä on edellä mainitut mukavuudet. Asunnossa voisi parhaimmillaan päästä vuokratuotossa jonnekin 3,5 prosentin tietämille. Huono vuokratuotto sijoitusasunnolle.”

Edellinen kaksio on oppikirjaesimerkki siitä, kuinka alas tuotto jää, jos kriteeristösi ostaa sijiotusasunto on samantyylinen kuin kodin suhteen. Niinpä pieni pilke silmäkulmassa voisikin kääntää vanhan vinkin otsikon muotoon: Älä osta sijoitusasunnoksi asuntoa, jossa voisit itse asua.

P.S.
Kannattaa lukea Timo Metsolan rohkea ja oivaltava idea muuttotappioalueiden ikävän kierteen katkaisemiseksi:
Yle: Syrjäseutujen ”rupuasunnoille” ehdotetaan romutuspalkkiota –Tutkija: miljoona asuntoa väärässä paikassa